Huomio! Palasimme takaisin blogspotiin! Se oli mielestäni paljon käytännöllisempi, koska en ole perillä muutenkaan kaikista wordpressin hienouksista. Kaikki tämän blogin tekstit on siirretty “vanhaan” blogiin, joten sieltä löytyy nyt ihan kaikki, mitä olen ikinä kirjoittanut. Siirtykääpä tänne!
Kotisivuillekin on uusi ulkoasu aloitettu, joten sielläkin vietetään sen aikaa hiljaiseloa, kunnes saan uudistukset valmiiksi.
Tänään tuli Lumille täyteen yhdeksän viikkoa. Neitiselle on taas tänään tullut pari uutta juttua. Käytiin tuossa lähi siwan pihassa ihmettelemässä meininkiä. Siihen sattuikin melko paljon autoja ajelemaan ohi ja parkkiin. Muutama lapsi ajoi pyörällä pihaan, ja lorisevaa kaivoakin piti vähän ihmetellä. Yksi nainen pysähtyi juttusille, jota piti käydä vähän haistelemassa.
Lisäksi totuteltiin ekaa kertaa suihkuun tassujen suihkuttelun merkeissä. Lumi tuli kyllä heti katsomaan suihkua, mutta tassuihin tuleva veden paine taisi olla vähän outoa. Pidin vain tyttöä kiinni, ja heti kun oli rimpuilematta, suihkutus lopetettiin. Tassujen kuivaus sujui paremmin. 
Sitten ollaan kerran totuteltu taas fööniin, fööni päälle lattialle, isolle teholle jo. Tulee heti syömään namia läheltä. Pöydällä ollaan oltu, luoksetuloa hieman opiskeltu. Ja seisomista.
9-viikkois mitat; paino 3260 g, korkeus 25cm.
Oli tarjoitus vielä käydä autoilemassa, ja vähän tuossa kauppakadulla jaloittelemassa, mutta alkoi sataa vettä ja räntää taivaan täydeltä, joten jätetään se toiseen päivään. Saa nähdä ehditäänkö huomenna, kun lähdetään Suomussalmelle. Ihanaa päästä sinne, kun Lumi saa riehua vapaana, ja pääsee metsäänkin hyppimään. Ja siellä näkee sitten eri ihmisiä, kuin mitä täällä Kajaanissa taas on ollut. Ja pääsee tutustumaan Maaritin bichoneihin. Luulisin, että Lyylin kanssa näillä on mukavaa, kun se on sellainen “pennunmielinen”, iloinen ja leikkisä kaveri.
Päästiin Unnan kanssa tapakoulutukseen. Alkaa viikon päästä torstaina. Oon kyllä niin iloinen, että pääsee puuhailemaan neitin kanssa! Eka kerta on teoriaa, jonne ei vielä koiria oteta, mutta siitä se sitten lähtee.
Lumin kanssa on tänään taas tehty pienissä erissä vaikka mitä. Seisomista ollaan otettu, vähän luoksetuloa, pöydällä oloa, käsittelyä. Ai niin, ja fööniin ollaan kans pari kertaa totuteltu.Pöydällä olo kyllä on pelottavaa, kyllä se siihen jää seisomaan, jos asettelee, mutta heti haluttaa mennä vain istumaan tai maaha. Maankamaralla seisominen sujuu paremmin.
Luoksetulossa otettiin käskysana “tänne”. Menen ensin oikein iloisesti ja juosten eteisen toiseen päähän, ja odotan, että Lumi tulee, ja kun se on tulossa, sanon iloisesti “tänne”, kehun, ja annan namin. Samalla kun se syö namia, menen taas eteisen toiseen päähän, ja kun se lähtee tulemaan, taas sama juttu.
Aamulla ennen kouluun lähtöä, kun se alkoi väsyä, kampailin sitä vähän, että tottuu. Yöllä oli tullut pisut ja kakat sisälle, ja joskus päivällä yhdet pisut. Muuten ollaan ehditty hyvin aina ulos. Tosi hyvin se ulkona kyllä menee, katselee vaan ihmisiä, ja innostuu välillä jahtaamaan jotain lehtiä. Mutta hihnassa kyllä menee kivasti, ei enää paljoakaan välitä narusta. Eläinkaupasta ostin hienon mustan nahkahihnan. Näyttelyhihna pitäisi jossain vaiheessa käydä ostamassa, niin voi myöhemmin alkaa harjoitella ravaamista, kun ehditään tässä saada muita asioita sujumaan.
Vähän kuvaa toissapäiväiseltä metsässä riehumiselta:
Heipä hei, pitkästä aikaa! Niin paljon on tapahtunut, ettei oikein tiedä mistä aloittaa! Ollaan oltu hiljaisissa tunnelmissa, kotisivut pitäisi kokonaan remontoida, samoin blogi. Enkä ole oikein ihastunut tähän wordpressiin, koska en saa noita kuvia niin, että näkyisi klikatessa isompana jne. Muutenkin tykkäsin enemmän blogspotista. Joten siirrymme luultavasti sinne, kunhan saan vaihdoksen tehtyä.
Jos vaikka aluksi mainitsen, että Unna on saanut pentuja. Kakarat täyttää perjantaina kuusi viikkoa, ja Unnan touhuja tulee blogiin taas sitten, kun pennut lähtee maailmalle. Olemme hakeneet agilitykoulutukseen, tämän kuun loppuun pitäisi tulla tieto, päästäänkö kurssille mukaan. Hain myös tapakoulutukseen, ihan muuten vaan, kun haluan yhteistä tekemistä, ja epävarmuuttakin saa vielä karsia vähän pois, vaikka nyt menee jo hienosti lenkillä ja muuten. Siitäkin pitäisi pian tulla tieto, päästäänkö mukaan.
No, sitten tämä “järisyttävin” uutinen. Laumaan tuli uusi asukas! Haimme perjantaina kotiin shetlanninlammaskoiranarttu Jelisan Lumienkelin, “Lumin”. Neiti täyttää yhdeksän viikkoa torstaina. Tästä edespäin päivitämme blogiin myös pentukuulumisia, opeteltavia ja opittuja asioita, ja kaikkea muutakin mahdollista. Tästä tulee siis yhteinen blogi meidän tytöille. Myös kotisivut rempataan, ja sinne tulee heti Lumistakin juttua, kunhan vain ehdin niin paljon. Lumi on meillä sijoituksessa, tytsy on syntynyt 18.2.10, ja on ihastuttavan nätti ja reipas merle-lapsi.
Lumin kanssa aluksi opeteltavia asioita:
Nimi
Luoksetulo
Hihnakäyttäytyminen
Seisominen
Käsittely
Pöydällä olo
Fööniin tottuminen
Uudet paikat, sosiaalistuminen
Naksutin
Paljon on koiraneidillä opittavaa, mutta oppimistahtikin on huikea. Muutama toisto ollaan seisomisessa otettu, ja nyt jo jähmettyy aika hyvin paikalleen, kun sanoo käskysanan. Asennossa on tietenkin vielä opittavaa, mutta sitä aletaan myös korjailla pikkuhiljaa. Luoksetuloa on leikin varjolla otettu, samoin hihnakäyttäytymistä ensin sisällä niin, että osaa kävellä ensin irti vieressä. Hihnassa ollaan kyllä ulkona jo oltu, kun tuossa kerrostalon pihalla ei oikein uskalla tuota energistä shelttilasta laskea irti. Takapihalla muutaman kerran ollaan käyty irtikin. Hihnakävely sujuu oikein mallikkaasti, ollaan harjoiteltu sitäkin niin, että kun kulkee hienosti vierellä, heti nami, ja kehumista kun menee hyvin. Välillä täytyy tietenkin hampailla kokeilla, että mikäs ihmeen naru tässä oikein menee, mutta hyvää vauhtia ollaan edistymässä. Pantaan Lumi tottui nopeasti, ei enää huomaa mokomaa kapistusta.
Käsittelyä ollaan otettu pieninä hetkinä. Kampausta, korviin katselua, hampaiden katsomista… Yleensä silloin, kun neiti on jo vähän väsyneempi, ettei jaksa enää rimpuilla. Pöydällä ollaan seisottu ja oltu joka päivä pari pientä hetkeä. Vähän se aluksi kyllä kammoksuttaa, mutta nameja kun siellä saa, niin kyllä se ihan hyvin sujuu, vähän vaisuna se siinä vielä on, ja aluksi pitää miettiä, uskaltaako tässä namia syödä.
Fööniä piti pelätä kyllä ihan kunnolla. Niinpä olen tehnyt niin, että pistän föönin vähän kauemmas päälle, hiljaiselle äänelle, annan olla siellä, ja houkuttelen. Kun tulee, kehun hirveästi ja annan nameja. Nyt se tulee kyllä jo, eikä ole niin kauhea kiire poiskaan, mutta en ole vielä fööniä esiin tuonut. Eka pesuoperaatiokin kun on tässä joku päivä edessä tottumisen takia, niin olisi hyvä, jos fööniä ei tartte panikoida.
Uusia paikkoja on nyt ollut metsä, jossa käytiin vähän tutkiskelemassa. Mukavaa oli! Tänään käytiin eläinkaupassa. Rauhallisesti edeten, vähän katsellen, mentiin sisään kauppaan, ja pian jo nuuskittiin hyllyille, että mitäs sitä täällä on. Sai myyjältäkin kehuja reippaasta käytöksestä. Myös tuossa kävelytiellä ollaan jo tepasteltu, missä kulkee ihmisiä kävellen ja pyörällä. Niitä ei enää jännitetä ollenkaan.
Tulevia paikkoja, missä olisi tarkoitus lähiaikoina käydä:
Katu, jossa paljon ihmisiä
Kauppojen edusta, mihin tulee autoja ja ihmisiä
Sitten myöhemmin koiranäyttelyt ja mätsärit, mihin mennään tutustumaan. Ja kaikkeen mahdolliseen lähtee tietysti muutenkin mukaan, mihin voi tulla.
Naksuttimen ostin tänään, mietin, että pitäisiköhän siihen tuo Lumi opettaa. Olisi ihan mukava kokeilla, kun Unnan kanssa en ole siihen tutustunut ollenkaan.
Mistäkö huomasin kevään tulleen? Eilen saapui seuramme jäsenposti, ja siinä oli alustavaa tietoa kevään koulutuksista! Siitäpä hyvinkin! Toukokuulla alkaa. Ajattelin mennä Unnan kanssa ainakin agilitykurssille, ja ehkäpä tapakoulutukseen ihan sen takia, että neidillä on vielä tuota turhaa epävarmuutta karsittavana. Ja nyt kun ei olla oikeastaan käyty pahemmin missään ihmisten ilmoilla, tuntuu että lenkilläkin pitää pälyillä taakseen, ja epäillä, että jokainen vastaantulija olisi mörkö.
Kevään tullen sitten on aikaa ja mahdollisuutta alkaa uppoutua paremmin asiaan, ja uskoisin, että liika epävarmuus sen myötä toivottavasti haihtuu. Ärsyttävää kun koira ei voi vapaasti olla lenkillä, eikä keskittyä nauttimaan ulkoilusta ja hajuista, kun pitää ujostella joka ainutta ihmistä. Välillä on parempia päiviä, jolloin kuljetaan häntä pystyssä, mutta välillä taas pelko saa vallan, ja häntä laskeekin taas koipien väliin. Yleensä, jos on kavereita mukana, tai edes yksi muukin meidän lisäksi, mitään ongelmaa ei pahemmin ole.
Tällä viikolla Unna on saanut myös nauttia australianterrieri Sulon seurasta jonkin verran, joka on kaverini luona naapurissa käymässä hänen äitinsä luota. Hyvinhän nuo kaksi tulevat toimeen, eivät tosin kauheasti välitä edes toisistaan. Tälläkin hetkellä Sulo pörrää meillä, kun kaverillani on tunteja koulussa.
Viikonloppuna suunnataan taas Suomussalmelle, toivottavasti on hyvä sää. Kesää odotellessa…
Tuntuu, ettei tänne blogiin ole kerrassaan mitään, mitä kirjoittaa, kun ei olla itsekään oikein mitään suurempaa touhuiltu. Haluttaisi jo päästä agilityä harrastelemaan, mutta pakko pitää taukoa jonkun aikaa. Tulisi jo kesä, niin agilityesteet menisi Paavolaan, ja sinne olis jotenkin mukavampi lähteä reenaamaan, kuin pimeään halliin. Vaikka pitääkin taas metsästää varaston avaimia milloin keneltäkin.
Jos vaikka kesällä alkais joku kurssi agilityn suhteen, minne voitaisiin osallistuakin.
Tuntuu muutenkin että talvi on hirmu hiljaista aikaa. Ei edes mätsäreitä, missä voisi mielellään piipahtaa taas. Tässä hieman helmikuun vähäistä kuvasatoa kuitenkin:
Sunnuntaina käytiin koirapuistotapaamisessa, jossa oli paljon kavereita. Unnasta vaan on tullut ihme-hienostelija-rouva, joka ei oikein välitä ihan tuntemattomampien kanssa telmiä. Vähän muutenkin on tuollaista varautuneisuutta huomattavissa lenkilläkin kävellessä.
Luminen musta, pieni karvapallo on aika mielenkiintoinen kuvattava. 
Viikonloppuna odottaa näillä näkymin Oulun reissu, jonne neiti hienohelmakin luultavasti pääsee mukaan.
Vähän huvittelua sitten. Tässä hieman Unna-tytön ajatusmaailmaa:
Rakkaimpiesi tullessa kotiin, juokse aina vastaan tervehtimään.
Anna toisten (tuntemattomien) tietää, että ovat tunkeutuneet alueellesi.
Ota nokkaunet ja venyttele ennen ylösnousua.
Juokse, peuhaa ja leiki päivittäin.
Ole uskollinen.
Älä koskaan teeskentele olevasi muuta kuin mitä olet
Jos joku (äiti tai isi) on surullinen, ole hiljaa, istu hänen viereensä ja painaudu hellästi häntä vasten.
Nauti huomiosta ja anna ihmisten rapsuttaa sinua (mieluiten masusta).
Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja keinuttele koko kehoasi.
Nauti pitkän kävelyn tuomasta ilosta.
Eilen sitten agiliideltiin pitkästä aikaa! Kurssin loppumisesta on jo kuukausi, eikä sen jälkeen olla esteitä nähty. Päätettiin mennä vapaavuorolle, ettei ihan tyystin unohdu, ja minulla ainakin oli jo uutta intoa. Ja niin oli Unnallakin!
Meitä oli vaan paikalla kolme, joten pidempää rataa ei viitsinyt siinä ruveta tekemään, joten tehtiin pieni pätkä. Yksi kohta oli samanlainen, mikä jatkokurssillamme. Kolme hyppyä vierekkäin välistäveto- harjoituksena ja molempien jälkeen putket U:n muotoisina. Ensin oli siis hyppy, sitten putki, sitten välistävedohypyt, toinen putki. Sen jälkeen pujottelu, pöytä ja hyppy. Meillä meni pujottelu tosi hienosti, ekaa kertaa radan osana. Pari kertaa tuli pieni virhe, jäi joku keppi välistä, mutta muuten kyllä nappisuoritus neidiltä. Pöytä oli jäänyt mieleen myös, hyppäsi siihen oikein mallikkaasti, ja jäi “seis” -käskyllä paikalleen.
Välistävedot menee meillä myös mukavasti, Unna seuraa niin hyvin ohjausta. Irtoaminen edelleenkin on se meidän kompastuskivi.
Viikonloppuna luultavasti ollaan täällä Kajaanissa, ja mennään ehkä koirapuistoilemaan sunnuntaina, kun ei ole niin kova pakkanenkaan enää. Tänään ohjelmassa vielä Unnan pesu, jos vain millään ehtii, kun pitäisi tuo näyttö saada valmiiksi ensi viikon torstaihin mennessä.
Pidin lupaukseni, ja menimme tänään metsäpolulle porukalla. Pakkasmittari näytti kuutta astetta vähemmän kuin eilen, eli saimme nauttia 22 miinusasteesta. Parin kilometrin lenkki vain, kun alkoi kylmä tuntua neidillä tassuissa niin pian. Lauhemmalla ilmalla mennään kyllä uudestaan ja kävellään pidemmästi.
Siinä sitä mennään kieli keskellä suuta.
Ja välillä jäädään odottamaan mammaa.
Ja taas pian paluu arkeen… Sais nää viikonloputkin välillä tuntua pidemmiltä. Mutta toisaalta, kevättähän tässä itse kukin odottaa, että antaa ajan mennä vaan. Torstaina on näytön esittely, joten siihen asti pitää paahtaa töissä vielä powerpoint esitystä. Onneksi sain osapuilleen muuten työni valmiiksi. Pientä hienosäätöä vielä. Sittenpä se tulevan viikon jälkeen alkaakin jo viimeinen työssäoppimisviikko, perjantaina viides helmikuuta pitääkin olla jo koulunpenkillä. Ja alkaa jo neljäs jakso!