Hei täältä pakkasen keskeltä!

Kuulumisia vähän, vaikkei niitä nyt hirveästi edes ole mistä kertoa. Ollaan oltu kotosalla pakkasta paossa. Unnalla oli juoksut, jotka loppui noin viikko sitten, joten sinäkään aikana ei ole oikein voinut tehdä mitään. Ja tassut paleltuu jo pikapissillä käydessä. Ollaan keskitytty aktivoimiseen kotona, hiottu temppuja ja opeteltu vähän uutta, “pyöri” temppua.

Ensi tiistaina suunnitelmissa olisi mennä pallohallin vapaavuorolle katselemaan, jos sinne mahtuisi mukaan agilitypätkää ottamaan, ettei ihan unohdu. Jatkokurssi loppui muutama viikko sitten, eikä sen jälkeen ole päästy käymään hyppelehtimässä.Viikonloppuna, jos ei meinaa jäätyä tuonne pihalle, käydään myös metsälenkillä, että neiti saa vähän juosta irti.

Itse olen vielä pari viikkoa työharjoittelussa, ja näyttö alkaa painaa päälle. Viikon päästä täytyisi pitää esitys, joten täytyy keskittyä nyt olennaiseen. Sitten kun palaa takaisin koulun penkille, voi vähän löysäilläkin. ;)

Lomailijan arkipäiviä

Nyt on sitten joulut jouluiltu, ja lomalla ollaan! Työharjoitteluun takaisin vasta seitsemäs päivä. Mutta silti ei ole oikein saanut mitään hyödyllistä aikaan! Pitäisi kopeutua valokuvaamaankin joku päivä tuonne ulkoilmaan, lupaan ryhdistäytyä heti uuden vuoden jälkeen. Agilitykurssi loppui, möllikisat meni. Ei oikein vahvasti, otettiin vähän eri säännöillä. Eka rata meni ihan jees, itse mokasin yhden esteen ja koira hyppäs väärästä, muita virheitä ei tullut. Paitsi tuomaria pelättiin. Unna jäi välillä haukkumaan eikä oikein keskittynyt. Toisella kerralla meni sitten aivan penkin alle tuon takia, kun hyppäsi puomiltakin ennen kontaktia haukkumaan kaukana seisovaa ihmistä. Arkajalka-Unna. :(

No, nyt pidetään ainakin taukoa. Eihän tuolla onneksi ikää vielä paljoa ole, että ehtiihän tässä vielä. Pitäisi saada vaan tuota uusien ihmisten pelkäämistä kuriin.

Joulun viettoon vielä palatakseni. Olimme Suomussalmella, ja vuoroin minun sekä vuoroin Tonin porukoiden luona. Söimme itsemme ähkyyn, saatiin paljon hienoja lahjoja, ja pyhien jälkeen palattiin kotikonnuille.

Ja koska olin laiska jouluna, kamerakin jäi suurimmaksi osaksi laukkuun, mutta tässä silti pieniä paloja ihmisten ja koiran joulusta:

Edistystä

Onpa taas viime päivityksestä jo aikaa. Itse olen nyt tuolla työharjoittelussa helmikuuhun asti, ja työaika on yhdeksästä neljään pääsääntöisesti, niin ei ole oikein jaksanut enää lehtijuttujen kirjoittelun jälkeen tulla blogia väsäämään. :) Näyttöjen aiheen sain nyt päätettyä. Nettisivun ulkoasu. Ajattelin, että jos Unnalle saisin uuden ulkoasun vaikka väsättyä… Hirmu kiire tuli senkin kanssa. Onneksi itse toteutusta ei tarvi aloittaa, kuin vasta joulun jälkeen. Loma tulee kyllä taas kerran tarpeeseen. Vielä viikko ja yksi päivä!

Ohjelmassa olisi Unnan kuvaamista, mutta kun taas kerran on aina töiden jälkeen ihan pimeää. Jos vaikka saisi pestyä neidin tässä lähipäivinä, ja otettua jotain kivoja joulukuviakin.

Agilitykuulumisia sitten vähän. Kahdet treenit on menneet, ja varsinkin nää viimeisimmät meni NIIN mahtavasti! Keinulla tosin vieläkin arkuutta. Ollaan sitä menty aika varovasti vielä.

No, 6.12. treeneissä otettiin jaakotus ja välistävedot + poispäin hyppy. Meillä meni tosi hyvin. Minulla ainoastaan meni hetki, ennen kuin sisäistin kunnolla, mutta Unnalla ei ollut mitään ongelmia. Koira saa kehuja joka kerta. Ite tykkään kauheasti noista välistävedoista, ne menee meillä niin mukavasti, ja on ihana kun koira seuraa niin hyvin omaa ohjausta.

Nyt viimekerralla oli taas pidempi kertausrata, ja olin uskomattoman ylpeä! Ohjaaja kehui, että olettepas te edistyneet, aivan loistavaa jne. :D Oli kyllä mahtava fiilinki treenien jälkeen! Nytpä meen välissä piirtämään ton radan, ja hehkuttelen sitä vielä lisää.

Koira jäi ykköshypyn taakse, ja menin itse tuonne putken suulle. Sieltä kutsuin, ja vein putkeen, jonka jälkeen takaaleikkaus, ja sitten välistävedot hypyillä 3-5. Vitoshypyllä ohjasin putken oikealle suulle “tukkimalla” toisen pään menemällä sen eteen ennen, kuin koira ehti suorittaa hypyn loppuun. Kutoselta vain renkaalle, ja sitten puolivalssi, että sain koiran haltuun, ja oikeaan suuntaan. Puomille, johon koira jäi kontaktille, ja minä menin jo kohti ysiä. Vapautin koiran, ysi hypyllä takaakierto, ja kymppi muurille. Muurilla takaaleikkaus, ja hypyllä 11 taas takaakierto. Sitten suoraan hypylle 12 ja 13, ja kolmellatoista jaakotus. Sitten suunnattiin kohti pöytää. Jätin koiran siihen, ja menin pituuden taakse. Vapautin, ja siitä hypylle 16 käskyttäen jo putkeen ennen hyppyä.

Oli TOSI mahtava rata! Ehdittiin onneksi ihan hyvin tutustua, ja itsellekin takoutui jo melko hyvin päähän. Ehdittiin käydä rata, oiskohan, kolme kertaa kokonaan. Muita virheitä ei tullutkaan, yhdellä kerralla ohjausvirhe hypyllä 13, kun jaakotus tuli vähän myöhässä, ja koira heti jo pyöriä toiselle puolelle. Toinen virhe tuli, kun menin liian kauas pituudelta, jolloin Unna kiersi sen. Muuten kaikki tais mennä kyllä ihan nappiin, ja mahdottoman ylpeä olin tuosta neitisestä.

Enää kaksi agilitykertaa jäljellä. Seuraavalla kerralla olis vierailevia kouluttajia paikalla, ja viimeisellä kerralla möllikisat, joissa viralliset agilitytuomarit! Jännittää ihan sikana, mutta olis se kyllä aika jännää. Toivoa vaan sopii, ettei juoksut ala siihen mennessä. Saattaa olla tosin turha toivo.

Syli

Tässä jokin aika sitten videoimme neitisen uusimman tempun “syli”. Yritin saada sitä suoraan tähän blogiin, mutta ei jostain syystä onnistu, ilman, ettei koko blogi vääristy ihan oudoksi, joten linkkinä saatte sitten…

Syli

Leevi, pellavapoika

Tällä kertaa aihe poikkeaa hieman toisaalle, haluan esitellä Leevi the pellavapojan, joka oli minulle mallina pari viikkoa takaperin. Apuna oli pelkästään lisäsalama muiden hienompien studiovalaisimien puutteesta johtuen. :)

Liitää liitää

Onpas ollut muka kiirettä, kun kolmet treenit on hallilla menneet, ilman että on “joutanut” päivittää. No on tässä toki ihan oikeaakin tohinaa ollut, viikonloppu oltiin Kajaanissa, omat porukat kävi lauantaina, ja se menikin melkein kokonaisuudessaan kaupungilla juoksemiseksi. Jouluavajaiset oli samaan aikaan, ja kuinkas sattuikaan niin sopivasti, että nekin lumet, mitä tänne vihdoin ja viimein ehti satamaan, lähti ah-niin-ihanan vesisateen johdosta pois! Milloin me saadaan lunta?!

Joululahjoja olen ostanut peräti neljä. Ja yhden joululahjan jo saanutkin… ;) Nimittäin uusi runko! No, en minä sitä kokonaan joululahjaksi, osan makselen itse, ja jos 350D:n joku tahtonee ostaa, siitä sitten menee rahat tuohon uutukaiseen, 50D:hen. Seuraava kamerahankinta olisi sitten kunnon laajis, joku 10mm. Mutta vasta sitten, kun runko on tullut maksettua.

Jos sitten vaikka asiaan. Tulevana sunnuntaina ei ole agilitytreenejä, koska pallohalli oli alunperin varattu johonkin turnaukseen, joka tosin peruuntui, mutta joka tapauksessa niin peruuntuu myös reenit. Viime sunnuntain, ja toissasunnuntain treenit meni tosi hyvin, takaakiertoja ja twistausta. Pakkovalssit ei sujuneet ihan niin hyvin, kiitos minun pääni joka menee noiden kanssa välillä sekaisin, mutta… :)

8.11. oli vuorossa kertausharjoitus. Oli pidempi rata, jossa käytiin läpi valsseja ja takaleikkauksia. No, kiireeksihän se sitten meni, kun kaikkien olisi pitänyt ehtiä se rata tunnin sisällä käydä läpi, ja vielä muka onnistuneesti.. Me oltiin harmikseni viimeisenä, joten eihän me ehditty kuin säheltää, kun ei riittänyt aika. Niistä reeneistä jäi vähän harmitus päälle, mutta onneksi nyt on fiilis taas parempi noiden  parin viime harjoitusten jälkeen. Muutenkin, meillä on tuo irtautuminen vieläkin vähän vaiheessa… Parempaan ollaan kyllä menossa. Lisäksi taidettiin tällä kertaa katsoa vähän ongelmaesteitä kouluttajan kanssa, ja meillähän se on tuo keinu, jolle ei oikein enää nykyään uskalleta. Nyt tehdään niin, että lasketaan vaan hitaasti, kannustetaan koiraa, ja tungetaan heti makupaloja, kun keinu alkaa laskeutua. Tämä sen takia, että koira huomaa laskeutumisen olevan hyvä ja kannattava juttu.

15.11. oli sitten noita takaakiertoja, joita tehtiin pariin kertaan myös alkeiskurssilla. Ja nehän sujuivat meiltä oikein hyvin. Koiran ulkopuolelta ohjatessa täytyi vähän harjoitella aluksi, mutta heti sujui vallan mainiosti. Molemmat tykätään noista takaakierroista!

Itsenäisesti sai harjoitella vielä pienellä hyppy-putki radalla valssia, persjättöä, puolivalssia ja takaleikkausta. Muutaman kerran tuota otettiin, valssit sujuu osapuilleen mukavasti, kun vaan itse muistaa ajoittaa oikein. Pari jotenkin onnistunutta takaleikkaustakin saatiin aikaan.

Ohjaajan kanssa katsottiin tuolloin myös pujottelua, jotka sujuu meiltä jo tosi hienosti. Ei tarvitse kädellä avittaa enää ollenkaan, eikä juuri tehdä muuta, kuin kävellä koiran vierellä! Vautsi, tämä tuli mullekin ihan yllätyksenä, kun alkoi ihan yhtäkkiä mennä mahtavasti. Aloituksen suhteen molempien pitää vielä harjoitella, itsekään aina hoksaa, että koira lähtee väärältä puolelta.

Viime sunnuntaina, eli  22.11. oli vuorossa siis twistaus ja pakkovalssi ohjaajien kanssa. Me suunnattiin ensimmäisenä twisteihin, jotka lähti sujumaan tosi hienosti, eikä ollut ongelmia, vaikkei oltu ikinä kyseistä liikettä tehty. Se oli kuitenkin helppo, kun menee nuo takaakierrotkin meillä niin hyvin. Tehtiin siis niin, että lähetin koiran takaa hypylle, ja heti kun koira oli esteen lukinnut, menin itse siivekkeen kohdalle, otin molemmat kädet, peruutin, koira tuli mukana, ja sitten jatkettiin matkaa. “Hämyesteenä” oli putki, jonka takia otettiin siis tuo twistaus, ettei koira lähde väärälle esteelle.

Pakkovalsseissa olin itse vähän sekaisin tuon radan kanssa, kun en kerennyt hyvin tutustua siihen. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus, ja ei se hirveän vaikealta tuntunut, kunhan vain harjoittelee vähän. Ensin oli pituus, jonka taakse jätettiin koira, ja mentiin itse sen taakse, pituuden ja muurin väliin. Koira liikkeelle, muurille, ja siitä pakkovalssi hypylle. Tuo kohta sujui ihan hyvin, tosin omaa ohjausta pitäisi tässäkin vähän parantaa. Sitten oli vielä kaksi hyppyä ja A, jonka alla oli putki.

Jatkakaamme harjoituksia!

Pumpulista tehty

Viikonloppu oltiin jälleen kerran Suomussalmella. Lyyliä ei tosin ollut Unnalle leikkikaverina, tyttö lähti Etelä-suomeen astutukseen, sijoituksessa kun on. Ainoat kaverit olivat siis Leevi, ja Kassu-kissa, joiden lisäksi käytiin Tonin mummulassa ihastelemassa uutta norjanharmaanpentua, joka on tuleva metsästyskoiran alku. Oli tosi itsepäisen oloinen kaveri, eikä tuntunut pelkäävän yhtään mitään.

Eilen oli Unnalla pesupäivä. Sittemmin ei ole oikein malttanut olla silittelemättä tuota pumpuliturkkia, on se niin ihanan tuntuinen pesun ja föönin jäljiltä. :D Tuntuu, että tuo olisi vähän lihonutkin, vaikka vaaka näyttää kyllä samaa mitä pitääkin,  5,1 kg.

Taas kahdet agilitykerrat menneet viime päivityksestä, niistä tulossa postausta piakkoin. Kurssin puolivälikin meni viime kerralla. Kauhean nopeasti taas aika rientää. Ja minulla alkaa työharjoittelu reilun viikon päästä. Pitäisi tässä alkaa jo varmaan paniikissa olla!

Ränsistynyt koirapuisto

Eilen olin agilitykisoissa talkoissa kuusi tuntia. Tänään kyllä tuntuu käsissä, kun raahasi painoja putkille ja siirteli esteitä aina luokkien välissä. Tänään vielä kuudelta Unnan kanssa treenit hallilla. Vuorossa on jo pidempi rata, jossa olisi tarkoitus harjoitella samalla valsseja, persjättöjä ja takaleikkauksia. Viimeisimmät ei kyllä varmasti tule hyvällä menestyksellä onnistumaan, ensi tiistaina mennään kyllä sinne vapaavuorolle harjoittelemaan irtautumista.

Tänä aamuna suunniteltiin, että mennään käymään Puistolan koirapuistossa, jossa ei olla vielä koskaan käyty. Itseasiassa en edes tiennyt, että Kajaanissa on enemmän, kuin kaksi puistoa, vasta vähän aikaa sitten sain tietää, että täällä onkin viisi!
Pakkasin kameran ja koiran, sitten menoksi. Puisto oli tosi ränsistynyt, ja joku nainen oli siellä kultaisennoutajansa kanssa, sain kuulla että se on Kajaanin ensimmäinen puisto, eikä sitä ole koskaan saatu aikaan kunnostaa. Aika pienikin se oli. Vielä on tarkistamatta ne kaksi viimeistä puistoa. Eikä siellä mitään kunnon kuvia saanut, kun oli niin harmaa ja hämärä ilma. Tänne kun ei saa edes sitä lunta, että tulisi edes siitä valoa! Jossain kohti ihan vähän… Musta koira erottuisi niin hyvin lumesta, harmaanruskeassa maastossa on haaste saada minkäänlaisia kuvia. Vähän aikaa riehuttiin, Unna otti kunnon hepulispurtteja.

“Hei hei, ei sulla niitä nameja sattuis olemaan…?”

Kurapuku on kyllä osoittautunut hyväksi ostokseksi, muuten olisi hirveä urakka, kun pitäisi irrotella tuon neidin karvoista joka roska.

Luminen Suomussalmi

Viime viikonlopulta jäi siis lumisia kokemuksia, kun oltiin Suomussalmella. Tänne Kajaaniin on pari kertaa muutama lumihiutale tullut, mutta ei ole jäänyt maahan asti. Nyt siis viimein pääsin kuvailemaankin Unnaa oikein lumea vasten, koira erottuu heti paremmin, kuin ankeasta ruskeasta syysmaastosta. Lisäksi Unna pääsi taas telmimään Tonin äidin bichonineidin kanssa oikein kunnolla.

Unna, Lyyli ja Leevi

Agilityä agilityn perään

Nyt on vuorossa kunnon postaus 25.10. agireeneistä, ja vielä viime reeneistä, eli 1.11. Koska en ole kotisivuremontin aikana ehtinyt ratoja piirtelemään enkä asiasta kirjoittamaan, työstettäköön tämä sitten nyt. :)
Eli rata oli tämän näköinen 25.10:


Eli osa porukasta harjoitteli valssia ja persjättöä, joihin itse kuuluin. Osalla oli treenattavana takaleikkaukset. Itsenäiseen harjoitteluun oli yksittäisiä kontaktiesteitä, pussi, kepit ja rengas. Lisäksi oma-aloitteisesti sai harjoitella myös piirroksen näköistä irtoamispätkää.

Valssaukset tehtiin siis kakkos- ja kolmoshypyn välillä, sekä viitos- ja kutosesteen välillä. Muurin edessä piti tehdä puolivalssi, este oli radalla vain hämäykseksi. Valssaukset sujuivat meiltä oikein hyvin. Unna seuraa niin hyvin minua, ja ohjauskättä, että tuollaiset “ahtaat” käännökset sujuvatkin meiltä parhaiten.
Persjätöllä meno oli sitten hankalampaa. Unna alkoi jo väsyä, sillä olimme tulleet vasta päivällä Suomussalmelta, jossa neiti oli riehunut kavereiden kanssa. Se siis alkoi jo näkyä, kun persjätöt olivat aika loppupäässä. Itsellekin tuo oli hankalempi tapa, kuin valssi. Pari kertaa jätti menemättä nelosesteen, kun itse kiirehdin vähän liian nopeasti.

Yksittäiset esteet menivät mukavasti, kontakteja harjoitellaan alastulossa pysähdyksellä.
Irtoamisharjoitukset ei oikein ota onnistuakseen. Joka esteen jälkeen täytyy kääntyä katsomaan minua, minne ollaan menossa, jos jättäydyn vähänkään taakse. Täytyy alkaa reenaamaan noita oikein kunnolla. Kun vain jaksaisi vielä joskus tiistaisinkin lähteä oma-aloitteisesti vapaavuorolla tuonne hallille harjoittelemaan. Aina vain vähän hirvittää, kun se on viikon ainoa vapaavuoro, että kuinkas täyttä siellä sitten onkaan…

Ja sitten 1.11., eli viime sunnuntain harjoituksiin. Viikonloppu meni taas Suomussalmella, mutta Unna jaksoi kesittyä vielä agilityynkin, onneksi. Ja rata oli siis tämän näköinen:

Me oltiin takaaleikkausvuorossa, ja osa oli valssauksissa. Lisäksi saimme tehdä valssausta ja persjättöä itsenäisesti. Itsenäisiä esteitä oli myös kepit ja pussi, sekä kontaktit A, puomi ja keinu. Paikalle oli tullut myös harjoituskeinu, mikä oli tosi matala ja pieni, jossa sai harjoitella. Meille se oli omiaan, koska Unna edelleen vähän säikkyy sitä römähdystä.
Muut itsenäiset meni hyvin, tosin tuo valssirata oli vähän monimutkainen.

Takaaleikkaukset sujui niin kuin arvasinkin. Eli ei kovin hyvin, koska irtautuminen on niin huonoa meillä. Itsekin sähelsin alussa, kun en oikein ymmärtänyt, mutta lopussa kun sain tarpeeksi selvästi ohjattua, koirakin alkoi ymmärtää ideaa, ja saatiin jopa pari onnistunutta suoritusta (vaikkakaan ei kovin mallikelpoista). Tuota irtautumista pitäisi mennä joskus itsekseen harjoittelemaan, että saataisiin jotain aikaiseksi.

Siinäpä siis se superagipostaus, jatkoa seuraa, kun sunnuntaina on taas reenit. Lauantaina joudun menemään hallille kisatalkoisiin jo seitsemäksi, muuten ei ohjattuihin treeneihin ensi vuonna pääse. Ja sinne olisi tarkoitus päästä agilityn osalta. ;)